Näin puhelimista tuli älykkäitä – kommunikaattorista iPhoneen

Älypuhelimet ovat kehittyneet huomattavan paljon hyvin lyhyessä ajassa, ja älypuhelimien tuloa markkinoille voidaan pitää yhtenä ihmiskunnan viestinnän teknologisen kehityksen kulmakivistä. Pääasiassa kehitys peruspuhelimesta älypuhelimeksi vaati huimaa raudan kehitystä sekä prosessoreiden, akunkeston, muistin, näyttökoon ja mobiiliyhteyksien osalta, jotta älypuhelimet toimivat halutulla tavalla.

Mobiilipuhelinten varhaisesta historiasta

Puhelinkehityksessä yhtä tärkeässä osassa itse laitteen kehityksen kanssa on myös puhelinyhteyksien eli verkkojen kehittäminen. Ensimmäinen langaton mobiiliverkko luotiin vuonna 1946 yhdysvaltalaisen yrityksen AT&T:n toimesta, joka vielä nykyäänkin on yksi maailman suurimpia verkko-operaattoreita. Ensimmäiset matkapuhelimet, joissa oli älykkäitä ominaisuuksia, olivat tietokonevalmistajien, kuten IBM:n valmistamia.

Näillä kosketusnäytöllisillä lankapuhelimilla oli mahdollista lähettää sähköposteja ja langallisia viestejä verkon välityksellä sekä toisiin älykkäisiin lankapuhelimiin että fakseihin. Ensimmäiset älykkäät lankapuhelimet julkaistiin jo 1990-luvun alkupuolella. Kyseiset puhelimet eivät kuitenkaan ikinä saavuttaneet tarvittavaa suosiota, luultavasti niiden hinnan ja huonon saatavuuden takia.

Kommunikaattorit ja älypuhelimet tulevat

Ensimmäisinä oikeasti älykkäinä matkapuhelimina voidaan suomalaisella ylpeydellä pitää Nokian kommunikaattoreitta, ja etenkin kommunikaattorimallia Nokia 9000. Tästä kommunikaattorista seuraava malli, 9500, oli ensimmäinen Nokian älypuhelin, jossa oli värillinen näyttö. Nokian kommunikaattorit olivat ensimmäisiä kunnollisella ja toimivalla selaimella varustettuja puhelimia, jotka ominaisuuksiltaan vastasivat tietokoneita.

Kuitenkin, ruotsalaista matkapuhelinvalmistaja Ericssonia pidetään ensimmäisenä puhelinvalmistajana, joka käytti puhelimestaan nimeä “älypuhelin”. Tämä tapahtui vuonna 1997 kuuluisan GS88-mallin julkistamistilaisuudessa. Tämän jälkeen useimmista uusista puhelinmalleista käytettiin “älypuhelin”-termiä, joskin Suomessa puhelimet jaoteltiin vielä pitkään tavallisiin kännyköihin ja kommunikaattoreihin, ainakin vuoteen 2007 asti.

Puhelimien kehitys ennen vuotta 2007

Ericssonin ja Nokian kulta-aikoina vuosina 1996-2006 niiden käyttämä Symbian iOS oli maailman tärkein käyttöjärjestelmä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen markkinoille tuli kuitenkin muitakin käyttöjärjestelmiä, kuten BlackBerryn oma OS-käyttöjärjestelmä sekä Windows CE. Windows ei kuitenkaan ikinä menestynyt älypuhelimissa samalla tavalla kun se menestyi tietokonemaailmassa.

Yhdysvaltalaisista puhelinvalmistajista etenkin BlackBerrylla oli oma vankka käyttäjäkuntansa, ja puhelinvalmistaja oli hyvin tunnettu puhelinten ulkonäöstä ja erityisesti näppäimistöstä. Ennen vuotta 2007 kännykkämaailma oli eräänlainen villi länsi, jota kuitenkin hallitsivat Nokia, Ericsson, Blackberry Yhdysvalloissa sekä muutamat aasialaiset puhelinvalmistajat. Symbian OS oli pitkään käytetyin käyttöjärjestelmä.

Vuonna 2007 kaikki muuttui, kun Apple toi markkinoille ensimmäisen iPhonensa, jossa oli erittäin hyvin toimiva kosketusnäyttö. Tätä ennen älypuhelimet ja kommunikaattorit olivat olleet lähinnä ylimmän hintaluokan puhelimia liikemiehille ja johtajille, joiden tuli olla koko ajan tavoitettavissa, eikä niiden käyttäjäkokemukseen oltu panostettu tavallisia puhelimia enempää.

Apple mullisti puhelimet

Esimerkiksi Nokialla oli kommunikaattoreissaan perinteinen QWERTY-näppäimistö, jonka näppäimistö oli epäkäytännöllinen ja vaikeakäyttöinen. Apple käänsi koko älypuhelinmaailman päälaelleen tekemällä älypuhelimesta kuluttajille tarkoitetun huipputuotteen, jolla kuluttajille saatiin kehitettyä aivan uudenlaisia tarpeita. Applen muiden laitteiden tavoin käyttöliittymä oli loppuun hiottu ja etenkin visuaalisesti todella näyttävä.

Loppujen lopuksi perinteiset puhelinvalmistajat, kuten Nokia ja Ericsson, eivät olleet osanneet kehittää pyörää uudelleen samalla tavalla kuin Apple oli sen tehnyt. Applen tietokoneiden tapaan myös iPhonen iOS oli hyvin suljettu järjestelmä, jonka takia ulkopuolisten kehittäjien oli aluksi lähes mahdotonta päästä kehittämään Applen sovellusmaailmaa.

Applen ja Googlen kaksinkamppailu alkaa

Applen suljettu käyttöjärjestelmä kohtasi haastajansa, kun noin vuosi iPhonen julkaisun jälkeen lokakuussa 2008 Google julkaisi oman, avoimeen lähdekoodiin ja Linuxiin perustuvan käyttöjärjestelmänsä Androidin, joka oli erityisesti suunniteltu mobiilivalmistajille ja älypuhelimiin. Android keräsi nopeasti suosiota monien matkapuhelinvalmistajien keskuudessa avoimuutensa ja muokattavuutensa ansiosta.

Muutamassa vuodessa esimerkiksi Motorola, Samsung ja HTC olivat ilmoittaneet julkaisevansa älypuhelimia Android-käyttöjärjestelmällä. Ulkopuolisista sovelluksista ja sovelluskehityksestä onkin tullut älypuhelinten käyttäjäominaisuuksien kannalta yksi niiden suosiota selittävistä merkittävistä tekijöistä. Laajemmin puhutaan kehittäjäyhteisöstä ja ekosysteemeistä, jotka koostuvat sekä käyttöjärjestelmien suunnittelijoista, sovelluskehittäjistä että koodausharrastelijoista.

Puhelimien virukset ja haittaohjelmat

Samalla kun puhelimet kehittyivät tietokoneiden ohella maailman suosituimmiksi digitaalisiksi laitteiksi, kehittyivät myös niihin asennettavat virukset ja haittaohjelmat. Älypuhelimista tuli lyhyessä ajassa todella laitteita, joiden avulla hoidettiin myös monet päivittäisistä asioista, kuten pankkiasiat ja sähköpostiyhteydenpito. Samaan aikaan salaus- ja tietoturva-asiat olivat puhelimissa vielä lasten kengissä.

Tämän aiheutti myös tietoturvaongelmien räjähdysmäisen kasvun hyvin lyhyessä ajassa, kun puhelimeen alettiin syöttää esimerkiksi mobiilipankkien ja sähköpostitilien salasanoja. Myös kolmansien osapuolien kehittämät sovellukset erityisesti Androidille toivat paljon huolia tietoturvaan. Ensimmäinen troijalainen virus löydettiin älypuhelimesta vuonna 2010, ja tämän jälkeen alettiin puhua älypuhelimiin tehdyistä haittaohjelmista.

Puhelinten kehitys ja verkkoyhteydet

Älypuhelinten kehittymisen myötä myös verkossa kulkevan datan käyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, eikä älypuhelimien kehityksestä voida puhua ilman verkkoyhteyksien kehitystä. Etenkin toisen ja kolmannen sukupolven laajakaistaverkkojen rakentaminen on ollut yksi tärkeimmistä asioista älypuhelinten kehityksessä, sillä puhelimet eivät toimi ilman kunnon yhteyksiä.

Verkkoyhteyksien standardit ja tiedonsiirtonopeus kehittyivät käsi kädessä älypuhelinten vaatimien ominaisuuksien kanssa, joihin kuuluvat esimeriksi netin käyttö selaimella, kuvien jakaminen ja videoiden lataaminen sekä striimaus. Nykyään suurin osa puhelimista toimii 4G-verkossa, jonka lisäksi 5G-verkko ja sitä tukevia puhelinmalleja on julkaistu kaupalliseen käyttöön.

Puhelinten muuttuminen älypuhelimiksi tapahtui teknologian kehittymisen näkökulmasta lähes yhdessä yössä, ja alle kymmenessä vuodessa ensimmäisistä kännyköistä oli tullut älypuhelimia, joilla suurin osa maailman tiedosta on kenen tahansa kämmenellä. Kännyköistä on tullut älypuhelimina olennainen osa ihmisten päivittäistä elämää, kanssakäymistä ja viestintää.