puhelinkioski.net

Puhelimen historiaa

Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että puhelin on meille tämän päivän suomalaisille yksi tärkeimmistä esineistä, joillekin jopa se kaikista tärkein. Ei tarvitse kuitenkaan palata ajassa taaksepäin montaakaan vuosikymmentä, kun tilanne oli aivan erilainen.

Puhelin kuuluu toki historiallisesti tärkeimpien keksintöjen joukkoon. Se mullisti ihmisten yhteydenpidon täysin tarjotessaan mahdollisuuden reaaliaikaiseen kommunikointiin. Tässä artikkelissa esittelemme puhelimen historiaa sen monine värikkäine vaiheineen.

Puhelimen synty

Keksinnön synnyn kannalta voidaan pitää merkittävänä vuotta 1831. Tuolloin englantilainen fyysikko ja kemisti Michael Farady totesi, että sähkömotorinen voima syntyy johtovyyhteeseen, jos virtaa kuljettava magneetti tai johto liikkuu sen läheisyydessä. Tämä oli ensimmäisiä havaintoja, jotka auttoivat puhelimen keksimisessä. Jo pitkään kunnia puhelimen keksimisestä on annettu yhdysvaltalaiselle tutkijalle ja keksijälle Alexander Graham Bellille.

Bell oli ensimmäinen, joka patentoi puhelinkeksintönsä vuonna 1876. Se, että patentti – ja kunnia puhelimen keksimisestä – meni juuri Bellille, oli pienestä kiinni. Kun englantilainen Elisha Gray jätti oman patenttihakemuksensa puhelimesta, hän sai kuulla, että Bell oli ehtinyt ensin: Bell oli vieraillut patenttitoimistossa saman päivän aamuna. Kyse oli ollut vain tunneista! Seurasi patenttiriita, josta Bell selviytyi voittajana.

Nykyinen historiantutkimus osaa kuitenkin kertoa, että puhelinta ei keksinyt ensin kumpikaan näistä miehistä, vaan sen teki Amerikan italialainen Antonio Muecci. Hänellä ei kuitenkaan ollut varaa patentoida tätä keksintöään, jota hän kutsui telettrofonoksi. Bell esitteli puhelimen suurelle yleisölle ensimmäisen kerran vuoden 1876 Philadelphian maailmannäyttelyssä. Keksintö ei kuitenkaan kiinnostanut ihmisiä. Puhelin sai myönteistä huomiota vasta kahden vuoden päästä, jolloin siihen oli lisätty äänenlaatua parantava hiilimikrofoni.

Puhelinkeskukset yhdistivät puhelut

Kun ensimmäiset puhelimet ilmestyivät, yhteydet olivat vielä ainoastaan kahden puhelimen välisiä. Merkittävänä muutoksena voidaankin pitää sitä, kun varsinaiset puhelinkeskukset tulivat käyttöön vuonna 1878. Ne olivat tuolloin käsivälitteisiä. Kun puhelimella soitettiin, keskuksessa toimiva työntekijä vastasi puheluun ja yhdisti sen pyydetylle vastaanottajalle.

Vuonna 1891 Almon Stowger esitteli mekaanisen kytkimen, jonka avulla puhelinkeskus saatiin automatisoitua. Sitä kutsuttiin Stowgerin kytkimeksi ja sen toimintamekanismin vuoksi puhelimissakin oli numeronvalintakiekko vielä 1900-luvun loppuun saakka.

Suomessa ensimmäinen puhelinlaitos valmistui Turkuun vuonna 1881. Sen perustajana oli merikapteeni Frans Nordfors. Alkuun puhelin oli todellinen luksusesine, esimerkiksi vuonna 1882 niitä oli koko Suomessa noin 500 kappaletta. Puhelinkeskuksia alettiin rakentaa myös muualle Suomeen. Esimerkiksi Helsingin puhelinlaitos perustettiin 1882 ja samana vuonna aloitti toimintansa Oulun puhelinlaitos.

Puhelinlaitokset automatisoidaan

Senaatti pyrki varmistamaan sen, että puhelinlaitokset eivät päätyisi ulkomaisten omistajien käsiin. Se säätikin vuonna 1886 asetuksen, jonka mukaan vain suomalaiset saattoivat hakea lupaa puhelinlaitoksille ja omistaa sellaisia. Ensimmäinen automaattikeskus tuli Suomeen vuonna 1922. Se toimi Helsingissä ja sisälsi 2 000 puhelinta.

Seuraavien vuosikymmenten aikana paikallispuheluiden automatisointi jatkui muilla paikkakunnilla. Viimeiset käsivälitteiset keskukset lopettivat toimintansa Pellossa, Kolarissa ja Ylitorniolla vuonna 1980. Suomen sisäiset kaukopuhelut saatiin automatisoitua suurimmaksi osaksi 1960-1970-luvuilla. 1970-luvun lopussa ja 1980-luvulla myös puhelut Eurooppaan ja muualle maailmaan saatiin automatisoitua.

Puhelinkioskit eli puhelinkopit olivat tuttu näky katukuvassa 1900-luvulla. Ensimmäinen puhelinkoppi avattiin 1878 Yhdysvalloissa ja Suomessa vuonna 1912. Matkapuhelinten myötä puhelinkioskit kävivät vähemmän tarpeelliseksi ja viimeiset puhelinkopit purettiin Suomessa vuonna 2009.

Radiopuhelimet olivat matkapuhelimien edeltäjiä

Myös niin sanotut lankapuhelimet alkavat olemaan suurelta osin historiaa, ja Telia onkin ilmoittanut lakkauttavansa lankapuhelinpalvelunsa vuoden 2019 aikana. Nykyään lähes kaikilla käytössä olevien matkapuhelinten historian voi ajoittaa 1900-luvun radiopuhelimiin. Niitä käytettiin erityisesti toisessa maailmansodassa. Tuolloin ne olivat tosin niin suuria, että ne täyttivät auton koko tavarasäilön.

Siviilikäytössä radiopuhelimet yleistyivät 1950-luvulla. Ensimmäiset varsinaiset matkapuhelimet olivat autoon asennettavia, noin 40-kiloisia laitteistoja. Ensimmäinen osittain automatisoitu autoradiopuhelinjärjestelmä MTA otettiin käyttöön Ruotsissa vuonna 1960. Suomessa käsivälitteinen autoradiopuhelinverkko ARP otettiin käyttöön vuonna 1971. Se oli niin suosittu, että tiheästi asutuilla seuduilla verkko pääsi ruuhkaantumaan.

Ensimmäisen kädessä pidettävän matkapuhelimen keksijänä pidetään Martin Cooperia. Motorola DynaTAC:lla soitettiin ensimmäinen puhelu vuonna 1973. Markkinoille se ilmestyi kuitenkin vasta 1984.

Ensimmäiset kannettavat matkapuhelimet olivat painavia ja kalliita

Suomessa ensimmäinen kannettava matkapuhelin oli vuonna 1974 julkaistu Saloran SRP-24. Sen kantamiseen vaadittiin tosin jonkin verran lihaksia: se painoi viisi kiloa ja sen akku kesti noin kahdeksan tuntia. Alkuun matkapuhelimet olivat siis isoja ja painavia sekä niin kalliita, että tavallisilla ihmisillä ei ollut niihin varaa – eikä juuri käyttötarvettakaan. Lisäksi matkapuhelimen ja lankapuhelimen väliset puhelut olivat todella kalliita.

Ensimmäisenä suuren yleisön suosion saaneena matkapuhelimena pidetään vuonna 1996 julkaistua Motorola StarTAC:ia. Pohjoismainen NMT-verkko avattiin vuonna 1981 ja GSM-verkko 1990. Nämä kaksi verkkoa toimivat rinnakkain aina vuoteen 2002 asti, jolloin NMT-verkko lakkautettiin tarpeettomana. 2010-luvun alussa markkinoille tulleet älypuhelimet ovat lähes täysin korvanneet vanhanmalliset ”tavalliset” matkapuhelimet. Älypuhelinten myynti ylitti peruspuhelimien myynnin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2013.

Puhelimen tulevaisuus?

1870-luvulla keksitty puhelin on siis muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella valtavasti, päätyen nykyiseksi tietokonemaiseksi laitteeksi, jota käytetään enimmäkseen aivan muihin asioihin kuin puhelinsoittoihin. Puhelin on mukautunut muuttuviin ympäristöihin ja ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Vain aika näyttää, mihin suuntaan kehityskulku tulee tämän keksinnön viemään.